Ottelun
kulku:
Suomi
aloitti terävästi, ja Kontiola iski Aaltosen syötöstä ajassa 3.22. Aaltonen
pelasi kiekon komeasti maalintakaa maalineteen, ja "konna" veti
yläpeltiin.
Koko
ensimmäinen erä meni juuri Leijonien käsikirjoituksen mukaan, Venäjä hyökkäsi
yksilöinä, Suomi puolusti tiiviisti ja oli kiekossa rohkeasti kiinni.
Toinen erä
oli loistavaa kiekkoa Suomelta edelleen. Ainoa miinuspuoli voidaan ottaa niin
monesta jäähystä, joista toisen aikana, Radulov iski näyttävän maalin.
Se tapa jolla
Suomi vastasi 1-1 tasoitukseen herätti itsessäni uskoa koko kisoja ajatellen.
2-1
johtomaali on sinä aikana kun olen Leijonien otteita seurannut; kaikista
komein. Kyllä; muistan ilmaveivit sun muut. Mutta tässä maalissa Suomi pelasi
kaksi peräkkäistä vaihtoa kiekollisena Venäjän päädyssä, ja sen lopuksi nähtiin
Kontiolan aivan loistava "give and go" maali. Käyttö viivassa,
pyörähdys kohti maalia, ja Lepistön "lämärisyöttöön" lapaväliin, ja
kiekko maalin kattoon. Oppikirjamaali ihan kaikille.
Leijonat juhlii 3-1 maalia |
Ja kuin
kirsikkana kakun päälle, iski Aaltonen upea maalin ylivoimalla Pesosen syötöstä
vielä erän loppuun.
3-1 johdosta
päätöserään lähtenyt Suomi pakotettiin passivoitumaan, Venäläiset puskivat
päälle, ja koittivat ratkoa peliä yksinään. Leijonat olivat välillä ahdingossa
mutta Antti Raannan loistavat otteet pitivät numerot 3-1:ssä. Vajaa 2 minuuttia
ennen loppua kuiten Kovaltsuk onnistui ankaran mylläkän päätteeksi. Suomi kesti
kuitenkin loppuun asti, ja tuloksena uskomattoman hieno 3-2 voitto.
Suomi pelasi
ensimmäisen ehjän 60 minuuttisen. Viisikot pysyivät tiiviinä, ja kiekkoa
uskallettin pitää kulmissa. Venäjä on Suomelle "helpompi" vastus kuin
Pohjois-Amerikkalaiset, koska he eivät paineista kiekollista puolustajaa niin
voimakkaasti. Kun puolustajat saavat avata peliä rauhassa, on se kaikista
omintapa pelata jääkiekkoa juuri Leijonille.
Kuten
itsekin ennakoin, oli ottelu joukkue vastaan yksilöt. Venäjän valmentajalla ei
ole näissä kisoissa mitään otetta muutamaan tähtipelaajaansa. Radulov ja
Kovaltsuk pelasivat joka toista vaihtoa. Ja vaikka kumpikin herroista napautti
kerran kiekon Leijonien maaliin ( Kovaltsuk 1+1), ei
heidän peliajoillaan
puolusteta enää jalalla tarpeeksi hyvin.
Leijonia naurattaa, Ilya ei. (kuva mtv3) |
Se täytyy
Radulovista vielä sanoa, ettei hän ole vain taiteileva "primadonna".
Erään Venäjän ylivoiman aikana Ilari Melart antoi vähintään kymmenen kertaa
poikittaista mailaa Radulovin kylkiin, mutta niin vain mies seisoi maalin
edessä.
Tuolta vielä
ottelun huippuhetket kertauksena -- > Suomi vs Venäjä
Suomen Top
3:
1. Petri
Kontiola: Kaksi
jäätävää maalia tämän tasoisessa ottelussa oikeuttaa parhaanpelaajan
palkintoon. Huikeassa iskussa oleva Kontiola pelaa itseään takaisin
NHL-kaukaloihin ensikaudeksi.
2.Antti
Raanta: Palasi
hiukan heikomman USA-ottelun jälkeen omalle tasolleen. Vaikka Venäjä hyökkäsi
yksilöinä, loi se silti liki kymmenen hyvää maalintekopaikkaa, ja Raanta hoiti
kahta lukuunottamatta kaikki.
3.Juha-Matti
Aaltonen: Taikurin
otteet ovat olleet hienoa seurattavaa. Aaltonen on ollut aina kiekon kanssa
taitava, vain tehot ovat puuttuneet. Nyt tulee tehoja kovaa tahtia. 3+3 tässä
vaiheessa kisoja.
Suomen Flop
3:
-Ei
ketään.
Top listaa
olisi vielä muutamalla pelaajalla voinut jatkaa mm.Jalasvaara, Lepistö,
ja Melart. Ja ehkä flop listalle olisi voinut Sakari Salmisen tehottomuuden
laittaa, mutta annetaan tämän kerran olla.
Tuomari
työskentely ansaitsee erikoismaininnan. En ole vielä näissä kisoissa kertaakaan
kritisoinut tuomareita, nyt on sen aika. Vaikka katsoisi kuinka
"sinivalkoisten" linssien läpi oli linja aivan luokaton. Useita
koukkaamisia jäi venäläisille viheltämättä, ja vastaavasti käsi nousi
"paikko jäähyihin" useasti.
Tulos:
Suomi vs
Venäjä 3-2 (1-0) (2-1) ) (0-1)
1-0 Kontiola
( Aaltonen, Lepistö )
1-1 Radulov
( Kovaltsuk )
2-1 Kontiola
( Lepistö )
3-1 Aaltonen
( Pesonen
3-2
Kovaltsuk (Tereshenko, Nikulin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.