Otteluraportti: Suomi - Slovakia

Ottelun kulku:

Eilisiltainen peli taisi tuoda piikin erään lääkevalmistajan lääkkeen kulutukseen; nitroon. Se joka saa minutkin viettämään vuositasolla tuhansia tunteja naama ruudussa kiinni, on juuri eilisen kaltaiset näytelmät.

Suomi tuli avauserään ihan hyvällä intensiteetillä. Tosin jännitys näkyi kiekollisena epävarmuutena, ja ylikontrolloituna pelinä. Leijonat pääsi nopeasti 1-0-johtoon Ossi Väänäsen siniviiva roiskaisulla, joka painui maskissa olleen Rastislav Stanan ohi vastustamattomasti.

2-0-maali oli sitten jo ykkösketjun taidetta parhaimmillaan. Aaltonen pelasi keskeltä laitaa, Pesonen jatkoi kiekon toiseen aaltoon Kontiolalle, joka veivasi Stanan niin pökerryksiin että tuskin hetkeen tiesi olevansa edes jääkiekko-ottelussa.

3-0-johto-osuma oli sitten onnekas. Kiekko pomppi kahden pelaajan kauttaa b-pisteiden väliin Kontiolalle, jonka laukauksen Stana puolittain torjui, mutta kiekko lirahti kainalosta kuitenkin maaliin.

Unelma alku Suomelle, ja kuten niin monesti se on petollista.

Muistot vuodelta 2003 tulvivat pintaan

Toinen erä on ehdottomasti kaikilla mittareilla heikoin erä koko kisoissa. Pukukoppiin oli jäänyt taistelutahto, nöyryys, ja kurinalaisuus. Slovakia iski kaksi kertaa lähes identtisillä maaleilla. Kiekko viivasta kohti Leijonien maalia, ja suomalaispelaaja ohjasi kiekon sisään. Antti Raanta ei nähnyt kumpaakaan vetoa. 

3-2-kavennuksen jälkeen heräsi monen jännärin mielessä synkkiä muistoja 10-vuoden takaa. "terapeutille" moneen kertaan puhuttu, 2003-kisojen tuskallinen 5-1 johdon menetys kaivautui haudattujen luurankojen tapaan esiin. Itselleni se tosin hiipi mieleen jo ensimmäisellä erätauolla 3-0-johdossa.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Slovakia iski vain 30-sekunnin pelin jälkeen 3-3-tasoituksen. Leijonien pakka oli niin sekaisin kuin olla ja voi, mukaan luettuna Antti Raanta. Tuolla hetkellä olin varma että Leijonien taival katkeaa tähän otteluun. Onneksi olin väärässä.

Slovakia sai tasoituksen jälkeen useita huippupaikkoja, mutta nyt oli Raanta taas kartalla, ja piti lukemat 3-3:ssa. Kontiolan idioottimainen estämisjäähy näytti kääntävän pelin lopullisesti "slaavipoikien" laariin. Suomi kesti kuitenkin jäähyn ja sen jälkeen "kapellimestari" Kontiola päätti näyttää kuka käskee.

Jäähyaition luukku auki, "hirnuva hepo" vapaaksi, ja armoton taklaus hyökkäyspäädyssä. siitä kiekonriisto, ja Pesonen syötti takaisin "konnalle" joka heitti lätyn maalinkulmalla odottelevalle Aaltoselle joka nosti Jari Kurrin ohjeiden mukaan läheltä ylös. 4-3.

Loppu oli ankaraa puolustustaistelua jonka Leijonat kuitenkin kestivät. Suomi välieriin jossa vastaan tulee rakas vihollinen Ruotsi. 

Suomen Top 3:

1.Petri Kontiola: Vaikkakin "konnan" ilta oli kaukan täydellisestä, iski hän kaksi maalia ja syötti yhden. Miinuksiksi voidaan laskea tasakentällisin päästetyt kaksi maalia, ja typerä jäähy. Peli osoitti että "taikureilla" on heikkoutensa. 60-minuutin tasapainoinen suoritus on liki mahdoton tehdä.

2.Juha-Matti Aaltonen: Tehot 1+2 ja voittomaali riittää kakkospalkintoon. Muuten samat sanat kuin Kontiolaan.

3.Ilari Melart: Monelta suomalaiselta jäi huomaamatta kymmenet tärkeät kaksinkamppailu voitot omassa päässä, ja alivoima purut. Melart oli pakiston selkeä ykkönen, isäntä kotipellon nurkissaan. Fantastista tekemistä tulevalta NHL-puolustajalta.

Maatilan ainut isäntä, Melart

Suomen Flop 3:

1.Juuso Hietanen: Aivan lapanen omassa päässä. Hävisi kaksinkamppailut lähes kaikki, syötti helpot avaukset vastustajalle, ja ei saanut (taaskaan) ylivoimalla mitään aikaiseksi. Hietasen käyrä on toisinkuin monella muulla, ollut koko ajan laskeva.

2.Jarno Koskiranta: Kakkosketjun on saatava huomattavasti enemmän aikaiseksi pitkiä hyökkäyksiä. Ensimmäisessä erässä kohtuullisesti pelissä mukana. Loppuottelun surffaili mukavuusalueellaan. 

3.Janne Jalasvaara: Unohti laskujeni mukaan viisi kertaa vastustajan vapaaksi Leijonien maalille. Anteeksiantamatonta tämänkaltaisissa "äkkikuolema" peleissä. Peruspuolustajan ei tarvitse tehdä komeita maaleja, riittää kun pitää omanpään puhtaana.

Tulos:

Suomi - Slovakia 4-3 (3-0) (0-2) (1-1)

1-0 Väänänen

2-0 Kontiola (Aaltonen, Pesonen)

3-0 Kontiola (Aaltonen)

3-1 Miklik (Mezei, Kukumberg)

3-2 Sekera (Mezei, Hudacek)

3-3 Surovy (Mezei, Radivojevic)

4-3 Aaltonen (Kontiola, Pesonen)