Otteluraportti: Suomi - Slovakia

Ottelun kulku:

Eilisiltainen peli taisi tuoda piikin erään lääkevalmistajan lääkkeen kulutukseen; nitroon. Se joka saa minutkin viettämään vuositasolla tuhansia tunteja naama ruudussa kiinni, on juuri eilisen kaltaiset näytelmät.

Suomi tuli avauserään ihan hyvällä intensiteetillä. Tosin jännitys näkyi kiekollisena epävarmuutena, ja ylikontrolloituna pelinä. Leijonat pääsi nopeasti 1-0-johtoon Ossi Väänäsen siniviiva roiskaisulla, joka painui maskissa olleen Rastislav Stanan ohi vastustamattomasti.

2-0-maali oli sitten jo ykkösketjun taidetta parhaimmillaan. Aaltonen pelasi keskeltä laitaa, Pesonen jatkoi kiekon toiseen aaltoon Kontiolalle, joka veivasi Stanan niin pökerryksiin että tuskin hetkeen tiesi olevansa edes jääkiekko-ottelussa.

3-0-johto-osuma oli sitten onnekas. Kiekko pomppi kahden pelaajan kauttaa b-pisteiden väliin Kontiolalle, jonka laukauksen Stana puolittain torjui, mutta kiekko lirahti kainalosta kuitenkin maaliin.

Unelma alku Suomelle, ja kuten niin monesti se on petollista.

Muistot vuodelta 2003 tulvivat pintaan

Toinen erä on ehdottomasti kaikilla mittareilla heikoin erä koko kisoissa. Pukukoppiin oli jäänyt taistelutahto, nöyryys, ja kurinalaisuus. Slovakia iski kaksi kertaa lähes identtisillä maaleilla. Kiekko viivasta kohti Leijonien maalia, ja suomalaispelaaja ohjasi kiekon sisään. Antti Raanta ei nähnyt kumpaakaan vetoa. 

3-2-kavennuksen jälkeen heräsi monen jännärin mielessä synkkiä muistoja 10-vuoden takaa. "terapeutille" moneen kertaan puhuttu, 2003-kisojen tuskallinen 5-1 johdon menetys kaivautui haudattujen luurankojen tapaan esiin. Itselleni se tosin hiipi mieleen jo ensimmäisellä erätauolla 3-0-johdossa.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Slovakia iski vain 30-sekunnin pelin jälkeen 3-3-tasoituksen. Leijonien pakka oli niin sekaisin kuin olla ja voi, mukaan luettuna Antti Raanta. Tuolla hetkellä olin varma että Leijonien taival katkeaa tähän otteluun. Onneksi olin väärässä.

Slovakia sai tasoituksen jälkeen useita huippupaikkoja, mutta nyt oli Raanta taas kartalla, ja piti lukemat 3-3:ssa. Kontiolan idioottimainen estämisjäähy näytti kääntävän pelin lopullisesti "slaavipoikien" laariin. Suomi kesti kuitenkin jäähyn ja sen jälkeen "kapellimestari" Kontiola päätti näyttää kuka käskee.

Jäähyaition luukku auki, "hirnuva hepo" vapaaksi, ja armoton taklaus hyökkäyspäädyssä. siitä kiekonriisto, ja Pesonen syötti takaisin "konnalle" joka heitti lätyn maalinkulmalla odottelevalle Aaltoselle joka nosti Jari Kurrin ohjeiden mukaan läheltä ylös. 4-3.

Loppu oli ankaraa puolustustaistelua jonka Leijonat kuitenkin kestivät. Suomi välieriin jossa vastaan tulee rakas vihollinen Ruotsi. 

Suomen Top 3:

1.Petri Kontiola: Vaikkakin "konnan" ilta oli kaukan täydellisestä, iski hän kaksi maalia ja syötti yhden. Miinuksiksi voidaan laskea tasakentällisin päästetyt kaksi maalia, ja typerä jäähy. Peli osoitti että "taikureilla" on heikkoutensa. 60-minuutin tasapainoinen suoritus on liki mahdoton tehdä.

2.Juha-Matti Aaltonen: Tehot 1+2 ja voittomaali riittää kakkospalkintoon. Muuten samat sanat kuin Kontiolaan.

3.Ilari Melart: Monelta suomalaiselta jäi huomaamatta kymmenet tärkeät kaksinkamppailu voitot omassa päässä, ja alivoima purut. Melart oli pakiston selkeä ykkönen, isäntä kotipellon nurkissaan. Fantastista tekemistä tulevalta NHL-puolustajalta.

Maatilan ainut isäntä, Melart

Suomen Flop 3:

1.Juuso Hietanen: Aivan lapanen omassa päässä. Hävisi kaksinkamppailut lähes kaikki, syötti helpot avaukset vastustajalle, ja ei saanut (taaskaan) ylivoimalla mitään aikaiseksi. Hietasen käyrä on toisinkuin monella muulla, ollut koko ajan laskeva.

2.Jarno Koskiranta: Kakkosketjun on saatava huomattavasti enemmän aikaiseksi pitkiä hyökkäyksiä. Ensimmäisessä erässä kohtuullisesti pelissä mukana. Loppuottelun surffaili mukavuusalueellaan. 

3.Janne Jalasvaara: Unohti laskujeni mukaan viisi kertaa vastustajan vapaaksi Leijonien maalille. Anteeksiantamatonta tämänkaltaisissa "äkkikuolema" peleissä. Peruspuolustajan ei tarvitse tehdä komeita maaleja, riittää kun pitää omanpään puhtaana.

Tulos:

Suomi - Slovakia 4-3 (3-0) (0-2) (1-1)

1-0 Väänänen

2-0 Kontiola (Aaltonen, Pesonen)

3-0 Kontiola (Aaltonen)

3-1 Miklik (Mezei, Kukumberg)

3-2 Sekera (Mezei, Hudacek)

3-3 Surovy (Mezei, Radivojevic)

4-3 Aaltonen (Kontiola, Pesonen)

Puolivälieräennakko: Suomi - Slovakia

Ennakkoasetelmat:

Näin, nyt se on käsillä, monien "kuolemanpeliksi" kutsuma ottelu.  Yle urheilun Ilkka Palomäki vaati omassa näkökulmassaan kyseisen termin käytön lopettamista. Itse näen termin erittäin osuvana puolivälieräotteluun. Toisinkuin Kanadalla (Palomäki vaatii ottamaan oppia) Suomella tuskin koskaan tulee olemaan ainut onnistumisen mittari maailmanmestaruus. Ja itse pidän tämänkertaisen Leijonajoukkueen mahdollista mitalia (vaikka pronssista), jo erittäin kovana suorituksena ottaen huomioon pelaajamateriaalin. Jos onnistumisen, ja epäonnistumisen "ratkaisee" yksi ottelu, voi sitä syystä kutsua "kuolemanpeliksi".

Puolivälierässä Suomi kohtaa Slovakian. Joukkueen joka on jo kertaalleen näissä kisoissa kohdattu. 2-0-voittoon päättynyt ottelu oli kaiken kaikkiaan Slovakian hallintaa, kuten otteluraportissani kirjoitinkin.

En usko puolivälierästä tulevan samanlaista rumputulta Suomen maalille. Leijonat ovat kisojen edetessä parantaneet huomattavasti peliä, ja Mikael Granlundin tulo kakkosylivoimaan on jo iso ase verrattuna ensimmäiseen kohtaamiseen.

Ottelun ratkaisevia asioita on kuten aina; maalivahtipeli. On todennäköistä että Slovakian maalilla on

Rastislav Stana, joka pelasi USA:ta vastaan erinomaisen ottelun. Suomen maalilla torjuu Antti Raanta joka oli ensimmäisessä kohtaamisessa ottelun suurin sankari. Raannan niskaan tulee kuitenkin tässä ottelussa ehdottomasti hänen uransa suurimmat paineet. Enää eivät vain Porin asukkaat odota ihmetekoja, nyt niitä odottaa koko suomi. Rehellisesti sanottuna Raannan onnistumista, tai epäonnistumista on täysin mahdoton ennalta ennustaa.

Toinen asia joka tulee olemaan erittäin tärkeä on erikoistilanne pelaaminen. Leijonien ylivoima edellisessä ottelussa Latviaa vastaan oli luokatonta. Slovakiaa vastaan ei varmasti saada lähellekkään yhtä monta ylivoimaa, ja siksikin tehokkuuden pitää olla aivan eritasolla. Slovakian ylivoima ei ole ollut kisoissa mitenkään maagista, mutta taitoa joukkueesta löytyy, ja muutamia armottomia "snaippereita". Mutta en ole silti huolissani niinkään alivoiman toimivuudesta, ennenkin ylivoiman toimimattomuudesta.

Kolmas ja lähtökohtaisesti kuitenkin tärkein, on Leijonien onnistuminen omassa viisikkopelissään. On äärettömän tärkeää että jokainen kenttä, ja jokainen pelaaja kykenee suorittamaan yhdessä kaikkia kolmea hyökkäysrytmiä. Nopeaa, puolinopeaa, ja hidasta (viivelähtö). On täysin selvää ettei Leijonat voi hyökätä alivoimaisia hyökkäyksiä Slovakian armottoman nopeaa suunnanmuutos peliä vastaan. Kiekkoa ei voi menettää niin ettei koko viisikko ole puolustusvalmiudessa.

Slovakian suurin ase on erittäin nopeat hyökkääjät ja ylivoima. Puolivälieriin pääsyn ratkaissut USA-ottelu näytti, että Slovakiaa vähätellään turhaan joka käänteessä. Varsinkin 3-1-ylivoima maali oli upeaa katseltavaa.

Menestysresepti tiivistettynä: kun maalivahtipeli toimii, ylivoimatehokkuus on kohdallaan, ja viisikot pelaavat tiiviinä on Leijonat vahvoilla.

Seuraa heitä:

Antti Raanta: Paineet joita Raanta on tähänastisella urallaan kokenut, eivät ole mitään tämäniltaisiin. Vajaat 2-miljoonaa silmäparia seuraa hänen jokaista liikettään. Tekninen taso riittää tälle tasolle helposti, psyykkeen vahvuus punnitaan todenteolla tänään.

Petri Kontiola: Edellinen ottelu Latviaa vastaan oli heikko. Tänään on aika palata samalle tasolle kuin aikaisemmin. Ykkösketju näyttää suunnan pelille jo ensimmäisessä vaihdossa.

Lauri Korpikoski: Tämän kaverin ottamuksia pudotuspeleissä ei moni suomalainen ole nähnyt. Armottoman kova taistelija joka ei anna koskaan periksi. Mikko Koivua ja Korpikoskea yhdistää armoton voittamisen halu, sen näkee jokainen tänään jäällä.

Slovakia:

Tomas Zaborsky: Hiukan enemmän kokoa, ja tämä mies olisi NHL-pelaaja. Viimeistelytaito (4 maalia näissä kisoissa), liike, ja ajoitukset hipovat maailmankärkeä. Todella poikkeuksellinen slaavi-peluri, ampuu joka paikasta.

Branko Radivojevic: NHL:ssä useita vuosia pelannu Branko, on liikkeen hidastumisesta huolimatta erittäin vaarallinen hyökkääjä. Tuo ylivoimaan kätisyyksiä (right), ja kokemuksellaan johtajuutta.

Miroslav Satan: Tuskin pisteiden valossa kovinkaan paljon esillä (nyt tietenkin tulee olemaan), mutta Slovakiakiekon suurin johtaja. Pelaa isänmaalleen aina täysillä. Jos joku, niin Satan on se joka kykynee luomaan uskoa tähän joukkueeseen vaikeilla hetkillä.


Arvioni lopputuloksesta:

Moni unohtaa sen tosiasian että Slovakia oli viime vuonna  MM-hopealla. He pudottivat puolivälierissä Kanadan, ja välierissä Tsekin. On ollut siis jopa hilpeää katsoa suomalaismedian hehkutusta "helposta" välieräpaikasta Slovakian kustannuksella. Ottelusta tulee armottoman kova vääntö, mutta uskon kokonaisuuden kääntävän ottelun Suomelle.

Tulosveto lappuun 3-1,2 Suomelle.

Välitilinpäätös: Suomi lohkovoittajana puolivälieriin

Sekä Helsingin, että Tukholman alkulohkot on kokonaisuudessaan saatu pelattua. Lohkovoitot menivät Sveitsille, joka voitti kaikki seitsemän otteluaan, ja Suomelle joka voitti otteluistaan kuusi (kaksi jatkoajalla).

Torstain puolivälieriin lähdetään seuraavilla pareilla:

Sveitsi - Tsekki
Kanada - Ruotsi
Venäjä - USA
Suomi - Slovakia

Suomen ja Slokian puolivälierästä tulee armoton vääntö

Suomen alkulohkon voi jakaa huoletta kahteen osaan. Kaksi erittäin hyvää ottelua Venäjää, ja Itävaltaa vastaan, ja viisi enemmän tai vähemmän heikkoa ottelua. Tämäkin jo kertoo, että jossain määrin suomalaisten odotukset menestyksestä pudotuspeleissä ovat aiheettomia.

Suomen ottelut menivät seuraavasti:

Suomi - Saksa 4-3 JA
Suomi - Slovakia 2-0
Suomi - Ranska 3-1
Suomi - USA 1-4
Suomi - Venäjä 3-2
Suomi - Itävalta 7-2
Suomi - Latvia 3-2 JA

Yksilöinä alkusarjasta voi nostaa esiin Petri Kontiolan (6+6), Juha-Matti Aaltosen (3+5) Janne Pesosen (2+4), Sami Lepistön (0+4), ja tietenkin maalivahti Antti Raannan erinomaiset otteet. Heidän pelinsä oli parhaassa "kuosissa" koko alkusarjan.

Muutamia isoja kysymysmerkkejä on silti ilmassa. Puolustajien maalittomuus ainoana Slovenian kanssa on käsittämätöntä.  Tällä tasolla on ehdottoman tärkeää että ylivoimassa on tulivoimaa viivallakin. Tällä hetkellä sitä pelotetta Suomella ei ole ylivoimaan asettaa.

Mikael Granlundin tulo eiliseen Latvia otteluun sekoitti peluutusta. Ylivoimaa ei varmasti ole Slovakia ottelussa yhtä paljon luvassa, mutta silti valmennusjohdon tulisi harkita kenttien muodostusta siten, ettei mahdolliset jäähyt riko peluutusrytmiä kohtuuttomasti.

Suomi kohtaa siis puolivälierässä Slovakian, josta huominen ennakkoni kertoo enemmän.

Otteluraportti: Suomi - Latvia

Ottelun kulku:

Nitropurkin sai kaivaa esiin useampikin suomalainen tämän ottelun aikana. Ykkösketjun ilta sai heti huonon alun, hyökkäyspäästä tultiin laiskasti puolustamaan, ja  Latvia meni 1-0 johtoon nopeasta vastaiskusta.

Suomi tasoitti kuitenkin nopeasti. Sakari Salminen sai vihdoinkin turnauksen maalitilinsä auki. Korpikoski karvasi maalintakaa kiekon, ja heitti Salmiselle b-pisteelle joka ampui nopeasti ohi Latvian veskarin.

Toisessa erässä Suomi ensimmäisen tapaan valtavasti ylivoima-aikaa. Mutta vasta seitsemännellä ylivoimalla Suomi meni 2-1 johtoon. Salmisen vahva ilta sai jatkoa kun hän syötti Granlundille b-pisteelle, "mikke" mietti hetken ja ampui kiekon aivan ylänurkkaan.

Suomelta hylättiin aivan käsittämättömästi 3-1 johtomaali. Videotarkistus osoitti selvästi ettei Sakari Salminen potkaissut kiekkoa maaliin, mutta niin vain "yläkerrasta" nähtiin että siinä oli potkuliike. Tuo herättää varmasti keskustelua jatkossakin. Nykypäivän tekniikalla jo katsojatkin näkevät erittäin tarkasti hidastuksissa tapahtuneet asiat, ja jokainen näki että maali olisi pitänyt hyväksyä.

Ykkösketjun vapaailta sai jatkoa kolmannessa erässä. Ylivoimalla syötöt olivat heikkoja, ja keskittyminen vajavaista. Kolmanessa erässä jopa Jukka Jalonen kuumeni ykkösketjun otteisiin.

Noin kolme minuuttia ennen loppua Latvia tasoitti 2-2. Kukkonen ei pitänyt maalin edessä Saipa peluri Robert Jekimovsin mailaa, ja hieman onnekkaastikin maalin eteen tullut syöttö oli vapaasti pistettävissä Raannan längistä sisään.

Aivan kolmannen erän loppuun Leijonat saivat unelmapaikan iskeä 3-2-voittomaali, kun Latvia sai jäähyn väärästä vaihdosta. Juuso Hietanen torpedoi kuitenkin ylivoiman alkuunsa, kun otti typerän kostojäähyn omassa päässä.

Ottelu venyi jatkoajalle 2-2 lukemissa. Latvia sai pelata jatkoajalla 30-sekuntia ylivoimaa, ja loi useita huikeita maalipaikkoja, mutta Antti Raanta venyi upeasti kiekkojen tielle. Painostus jatkui

Pihlström ratkaisi jatkoajalla

jäähyn jälkeenkin yli minuutin. 

Kesken Latvia painostuksen Savinainen "chippasi" kiekon täyteen vauhtiin keskialueelle Pihlströmille joka ampui heti siniviivan jälkeen, ja väärin sijoittunut Latvian maalivahti hörppäsi kiekon maaliin.

Tiukka 3-2-voitto Suomelle, ja siten myös lohkovoitto.

Suomen Top 3:

1. Sakari Salminen: Iski tehot 1+1 (Oikeasti 2+1) ja oli koko ottelun ajan vaarallinen. Granlundin tulo vapautti Salmisen peliä selkeästi. Nyt tuli niitä peräänkuuluttamania onnistumisia, joten Viitaluoma jatkaa katsomossa Slovakiaa vastaan.

2.Mikael Granlund: 2-1 johtomaali upealla laukauselle ylänurkkaan. Vielä hetkittäin luonnollisesti pelirytmi hakusessa, väläytti kuitenkin jo nyt, ettei taidot ole minnekkään kadonneet.

3.Lauri Korpikoski: Nyt oli koko ottelun sitä Korpikoskea mitä olen odottanut. Liikettä, taklauksia, tehopisteitä. Valtava apu jatkossa.

Suomen Flop 3:

1 & 2 & 3: Ykkösketju: Aaltonen - Kontiola - Pesonen:

Tuli otteluun "venäläismäisellä" asenteella. Tällä tasolla puolivaloilla ei voiteta ketään. Ylivoimaisesti huonoin kenttä koko ottelun. Pelasi Suomelle tappiota, ja puolivälierään USA:a. Ensimmäinen peli näissä kisoissa näiltä herroilta jossa toivoin penkitystä. Pesonen väläytteli ajoittan taistelutahtoaan, osasyyllinen kuitenkin koko ketjun kanssa.

Erikoismaininta: 

Ainakun ratkaisee tärkeän pelin (vastustajan maalivahdin avustuksella) ansaitsee erikoismaininnan. Pihlström jaksaa painaa vielä maitohappoisilla jaloillakin, ja ei koskaan anna periksi. Tänään tuli myös palkinto voittomaalin muodossa.