Missä mättää Jukka Jalonen?

Jukka Jalonen on jo nyt "taltioinut" itsensän Suomalaisen jääkiekkolun historiaan. Bratislavassa keväällä 2011 voitettu maailmanmestaruus ei unohdu koskaan.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, Jalonen siirtyi Piertarin SKA:n valmentajaksi viime vuonna, ja hänen päätyönsä ei ole enää Leijonat.

Kirjotin myös siitä, minkä verran Jalosella on mentaalienergiaa jäljellä SKA:n kauden jälkeen, riippumatta siitä voittivatko he mestaruuden, vai päättyikö kausi pettymykseen.

SKA:n kausi päättyi välierissä, ja Jukka Jalosen asemaa puntaroidaan SKA:n hallituksessa myöhemmin keväällä. Minä monen muun tavoin uskon että pesti jatkuu. Mutta Leijonien menestyksellä tulevissa kotikisoissa ei ole minkäälaista painoarvoa jatkuuko pesti vai ei. Ja tästä päästään siihen kysymykseen jota itse olen mietiskellyt.

Jukka Jalonen, SKA:n päävalmentaja

Olen tänä keväänä nähnyt viisi ottelua Leijonilta, ja neljässä niissä on penkin takana koutsannut Jalonen. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten ole koskaan Jalosen aikana nähnyt niin sekavaa leijonaryhmää.

Pelin avaaminen, puolustusalueen puolustaminen, ylivoima, alivoima ovat kaikki enemmän tai vähemmän sekaisin. Osa syy on tietenkin siinä, ettei Leijonilla ole tänä keväänä käytössä sellaista sentterimateriaalia, jota Jalosen pelitapa peräänkuuluttaa. Mutta fakta on myöskin se, että jotain muutakin on pielessä.

Jalonen on tullut tutuksi jo HPK ajoilta viilipyttymäisenä taktikkona. Samaa linjaa hän on noudattanut maajoukkueen peräsimessä. Nyt kommentit medialle ovat olleet täysin erilaisia kuin aikaisempina keväinä. Jopa ylimielisenä, ja ärtyneenä esiintynyt Leijonaluotsi, ei ole paljon tappioita tai voittoja selitellyt. Tarviikokaan, se on toinen kysymys.

Itse kuitenkin veikkaan että tässä on tapahtunut yksi niistä skenaarioista joita viime vuoden puolella maalailin. Jukka Jalosen takki on tyhjä. Pesti SKA:ssa jatkuu kävi Leijonien miten tahansa, ja se näyttäytyy ulkopuolelle sitten tuollaisena käytöksenä kuten yllä mainitsin.

Vaikka Jalonen on ammattimies, ja kykenee viemään tämänkin pestin maaliin asti näennäisesti kunnialla, on fakta se että ilman Jalosen 100% :sta intohimoa, ja itsensä likoon laittamista , ei Leijonat pelaa tänä keväänä edes mitaleista.

Suomella ei ole vara antaa senttiäkään tasoitusta vastustajille valmennuksessa. Vain Jalosen briljantti pelikirja yhdistettynä pelitapaan sopivaan pelaajamateriaaliin, ja Mikko Koivun johtajuuteen toi Suomelle mestaruuden 2011.

Maha on täysi, takki on tyhjä, ja niin edelleen. Tilannetta kuvaavia metaforia löytyy, yksikään niistä ei auta Leijonia. Tämä kevät tullaan muistamaan "hajuttomasta" ja "värittömästä" leijonalaumasta. Ja itse ainakin näen suurimman syyllisen Leijonien penkin takana.