Lauri Korpikoski liittyy Leijoniin

Phoenix Coyotesin laitahyökkääjä Lauri Korpikoski on saanut seuran lääkäreiltä luvan liittyä Leijonien MM-kisajoukkueeseen.

Korpikoski vahvistaa Leijonia

Korpikosken tulo on erinomainen asia valmennusjohdolle. Hän tuo liikkeellään ratkaisuvoimaa ylivoimiin, ja myös tasakentällisin.

Mitään sateentekijää on Korpikoskesta turha kuitenkaan odottaa. Tämä kausi sujui NHL:ssä enemmän tai vähemmän loukkaantuneena. 36 otteluun syntyi tehot 6+5.

Oletettavasti loukkaantumiset ovat kuitenkin selätetty, muussa tapauksessa Phoenixin lääkärit tuskin olisivat häntä kisoihin päästäneet.

Korpikosken paikka tulee suurella varmuudella olemaan ykkösketjussa Petri Kontiolan aisaparina.

Leijonapelaajat MM-kisoihin ja ennakko arviot

Jukka Jalonen julkisti joukkueen MM-kisoihin, jotka siis pelataan 3-19.5 Suomessa ja Ruotsissa. Joukkueeseen odotetaan vielä mahdollisia lisävahvistuksia NHL:stä Lauri Korpikosken, ja Kari Lehtosen muodossa.

Ryhmä on ennakkoon yksi heikoimmista leijonaryhmistä 2000-luvulla, ja ehdottomasti heikoin joukkue paperilla kotikisoissa "koskaan". Aika näyttää miten Jalonen saa ryhmän pelaamaan, henkilökohtaisesti odotukseni ovat maksimissaan puolivälierä paikassa.

Alla kisoihin valittu ryhmä, ja perässä arvioni pelaajasta.

* * * * * = Supertähti, ratkaisupelaaja vailla vertaa MM-tasolla. TOP 3 omalla pelipaikallaan turnauksessa.

* * * * = Potentiaalinen TOP 5 pelaaja pelipaikallaan turnauksessa. Joukkueen tärkeimpiä pelaajia.

* * * = Kohtuullinen pelimies, suorittaa oman ruutunsa ok tasolla.

* *  = Mukana vain koska parempia ei ole saatavilla. "eloonjäämistaistelua" joka vaihto.

* = Ei mitään käyttöä tällä tasolla. "kisaturisti". Mukana olo MM-tasolla täysi katastrofi.

Maalivahdit:

Atte Engren TPS, Hyvä kausi takanaan SM-liigassa. Pelannut EHT tasolla hyvin. Kaiken järjenmukaan kolmos maalivahti. * * *

Joni Ortio HIFK, Huikea kausi HIFK:ssä. Ilman häntä ei joukkue olisi selvinnyt edes villikorttikierrokselle. Upeita pelejä myös maajoukkueessa. * * * *

Antti Raanta Ässät, Huikea, aivan fantastinen pelimies. Oli SM-liigan voittaneen Porin Ässien ylivoimaisesti tärkein yksittäinen pelaaja. Ensikaudella NHL:ssä vuorenvarmasti. Pelaamaton kortti Leijonissa, mutta kylmähermoinen kaveri hoitaa varmasti ruutunsa. Taistelee Ortion kanssa ykkösmaalivahdin paikasta. * * * * 

Puolustajat:

Juuso Hietanen Torpedo Nizhni Novgorod, Tämän Leijona joukkueen ehdottomasti tärkein kiekollinen puolustaja. Heiveröinen puolustuspäässä, hyökkäyspäässä on siis tehoja ylivoimalla tultava. * * *

Janne Jalasvaara Dinamo Moskova, Voitti toisen kerran peräkkäin Moskovan Dynamossa Gagarin Cupin. Ensikertalainen MM-tasolla. Tässä joukkueessa edustaa voittamisen kulttuuria, ja peruspuolustajaa. Kykenee tarvittaessa maalintekoon. * * *

Lasse Kukkonen Rögle, Vanha pappa mahtuu edelleen Leijoniin. Jalosen "luotto hevonen". Peruspakki, henkinen johtaja. * * *

Teemu Laakso Severstal Tsherepovets, Teki varsinkin Sveitsiä vastaan pelatuissa harjoitusotteluissa useita helppoja puolustuspään virheitä. Liike ei meinaa riittää. 100% onnistuminen kisoissa, muutoin täysin turisti. * *

Sami Lepistö Lev Praha, Ura mennyt viimevuosina jyrkkää alamäkeä. Täysin käsittämätöntä harjoitusotteluidenkin perusteella, että mahtuu MM-kotikisa jengiin. Epävarma kiekollisen, fyysisesti heikko, liike hidasta ja jne. * * 

Ilari Melart HIFK, Tuo puolustusosastolle kaivattua kokoa. Jos pää kestää on ehdottomasti yksi niistä jotka voivat yllättää positiivisesti. Omassa päässä ei saa montaa kertaa heilua. * * * 

Tuukka Mäntylä Tappara, Itselleni yllätyskortti. Pelasi valtavan hienot SM-liigan pleijarit, ja niillä näytöillä tämän tasoiseen ryhmään mahtuu ehdottomasti. Jos itseluottamus säilyy MM-kisoissa samalla tasolla kuin SM-liigassa, voi jo horisonttiin laskenut "uran ilta-aurinko" nousta takaisin keski taivaalle. * * *

Ossi Väänänen Jokerit, Väänäsen kausi seurajoukkue Jokereissa ei ollut edellisen kauden veroinen. Mahtuisi mukaan Leijoniin vaikka kaikki parhaat olisi mukana. Peruspuolustaja joka ei omassa päässä virheitä paljon tee. * * *

Kotikisat = Katastrofi

Hyökkääjät:

Juhamatti Aaltonen Rögle, Taitelija jonka tekniset taidot ovat maailman huippua. Luistelu sulavaa, mutta tehokkuus on asia joka erottaa miehen todellisesta supertähdestä. Huipputärkeä palanen tässä jengissä. Avauspeleissä onnistumiset tietäisivät Leijonien kannalta hyvää. * * *

Marko Anttila TPS, Poikkeuksellisen kokonsa vuoksi hyvä palanen joukkueeseen. Kykenee ulottuvuutensa takia hankkimaan kulmapeleissä vastustajille jäähyjä. Neloskenttään. * * *

Juha-Pekka Haataja Kärpät, Aivan käsittämätöntä että mies joka ei osu tyhjään maaliin useassa paikassa, valitaan joukkueeseen. Ei mitään käyttöä kuten olen jo ennenkin sanonut. *

Niklas Hagman Lokomotiv Jaroslavl, Antti Pihlstörmin kanssa liki kopio. Nopea, mutta kiekko ei pysy mukana. Hagmanin maaleja tarvittaisiin, mutta en usko että niitä 1-2 enempää nähdään. * * *

Juha-Pekka Hytönen Amur Habarovsk, Luotettava työhevonen. Rooli tulee olemaan kakkoskentän setteri, ja se on tällä tasolla ennakkoon liian suuri rooli. Kertoo vain kisajoukkueen tasosta, että kiekollisen sentterin rooliin on tälläistä kaveri tarjolla. * * *

Pekka Jormakka Pelicans, En oikein tiedä mitä odottaa. Osoitti ennen Tsekin EHT turnausta hyvää liikettä, ja ratkaisuvoimaa.. B-tason maita vastaan. En usko että kykenee säväyttämään tällä tasolla. Kisapassia tuskin leimataan heti. * *

Petri Kontiola Traktor Tsheljabinsk, Loistava kausi Traktorissa KHL:ssä. Joukkueen ainoa MM-tasolla kiekolliseen peliin pystyvä sentteri. Jos on kunnossa (käsivamma voi vaivata) voi olla yksi turnauksen parhaista hyökkääjistä. Odotetaan tehoja, ja niitä on myös tultava. * * * * 

Jarno Koskiranta Tappara, 8 maalia SM-liigan pleijareissa olisi kenelle tahansa hyvä saldo. Mustahevonen jonka käyrä oli finaaleissa laskeva. Mahdollisuus näyttää koko Suomen kansalle osaamisensa. Ennakkoon kuitenkin tälle tasolle B-tason mies. * *

Miika Lahti JYP , Mitä tämä mies tekee joukkueessa? Neloskenttään olisi satavarmasti ollut parempia pelaajia, jotka ehkä joskus olisvat kyenneet maalintekoonkin. Aivan käsittämätön valinta! *

Janne Pesonen Ak Bars Kazan, Viime MM-kisat kummittelevat omassa mielessäni. Oli täysi turisti yhdessä Mikael Granlundin kanssa. Toivottavasti kohtuullisen hyvä kausi KHL:ssä  poikii MM-jäille samanlaisen Pesosen kuin Bratislavassa 2011. * * *

Antti Pihlström Salavat Julajev Ufa, Joka vuosi kisoissa. "duracell pupu" jonka työmoraalia ei voi kukaan kyseenalaistaa. Hyvä omassa roolissaan, selkeä valinta. * * * 

Sakari Salminen KalPa, Tältä kaverilta itse odotan lopullista läpimurtoa kansainvälisellä tasolla. Taidot riittävät jo nyt NHL.ään. Halu ja asenne eivät. Nyt on aika tehdä joka vaihdossa satalasissa hommia, mutta kuitenkin rennosti kuten hänen tyyliinsä kuuluu. Salminen on kisoissa joko All-stars peluri, tai täysi floppi. * * * *

Veli-Matti Savinainen Ässät, Suurella sydämellä yhdessä Antti Raannan kanssa Poriin 35 vuoden tauon jälkeen Kanadamaljan tuonut "kuivan kesän orava". Osoitti Ruotsin EHT turnauksessa että kykenee myös kylmän viileisiin ratkaisuihin. Toivottavasti päätyyn asti jatkunut SM-liiga kausi ei ole syönyt kaikkia voimia. Jos vielä jaksaa, tämän jengin tärkeimpiä pelaajia. Mistä se kertoo? Päätelkööt itse kukin. * * *

Ville Viitaluoma HPK, Farssi. Se on sana mikä kuvastaa kun tämän kaverin kisapassi leimataan. Ilmeisesti joukkueeseen on otettu kaikki sentterit jotka eivät ole jo terassilla huurteinen käsissä. *

Kun tätä pelaajalistaa lukee herää lukemattomia kysymyksiä. Tiedän realiteetit miksi tämä näyttää tältä, osittain. Mutta kun kerran Jalonen on pakotettu ottamaan lähes kaikki tarjolla olevat pelurit mukaan, missä on Ville Nieminen ja Joel Armia? Onko AHL:stä kartoitettu kaikki siellä olevat pelurit? Kuinka suuri rooli Jukka Jalosella on siinä faktassa, ettei NHL pelaajia kiinnosta Leijonapaita, ainakaan juuri nyt? 

Odotan kotikisoja kauhun sekaisin tuntein. Toivottavasti olen karkeasti väärässä, ja 1992 "prahan ihme" toistuu. Itse en siihen jaksa uskoa, uskokaa te joilla on vahvemmat lääkkeet.

Taistelu pelipaidoista osat 6 &7/7

Euro hockey tour jatkui viikonloppuna Suomen osalta kahdella ottelulla. Lauantaina kohdattiin Venäjä, ja sunnuntaina Ruotsi. Leijonien tappioputki venyi jo neljän ottelun mittaiseksi (Sveitsi, Tsekki, Venäjä, Ruotsi).

Lauantaina Suomi hävisi kohtuullisen hyvän esityksen jälkeen Venäjälle 1-2 voittolaukauksilla, ottelun hahmo oli maalivahti Joni Ortio.Suomen ainokaisen teki Juha-Pekka Hytönen.

Sunnuntaina hävittiin Ruotsille 1-2 ja ottelun hahmo oli, maalivahti Atte Engren, ja Leijonien ainut maali syntyi Sakari Salmisen lavasta. J-M Aaltonen epäonnistui ensimmäisessä erässä rankkarissa, eikä hänkään saanut siten tarvitsemaansa maalia itseluottamuksen kasvamiseen.

Nyt ei näytä hyvältä

Tsekin EHT turnauksessa ilman maalivahtien superpelaamista, olisi numerot olleet karmeat. Mistä tämä kertoo?  Kenttäpelaajien ja etenkin puolustajien esiintyminen on katastrofaalisen huonoa. Yli 20 vuotta jääkiekkoa intohimoisesti seuranneena voin todeta, etten muista näin huonoa leijonalaumaa nähneeni.


En yksinkertaisesti kykene nostamaan joukkueesta maalivahtien lisäksi ketään valokeilaan. Jukka Jalonen valitsee ilmeisesti illalla MM-kisajoukkueen, ja siinä vaiheessa arvioin jokaisen pelaajan, ja odotukseni heiltä kotikisoissa.

Taistelu pelipaidoista osa 5/7

MM-kotikisoihin on aikaa kahdeksan päivää, ja viimeiset taistelut kisapaikoista pelaajien kesken alkoi tänään, kun Tsekki kohdattiin EHT- turnauksen ottelussa Brnossa.

Itse ottelun Suomi hävisi tiukan kamppailun jälkeen 2-3.  Ensimmäinen erä oli suoraan sanoen huonointa "leijonakiekkoa" mitä olen miesmuistiin nähnyt. Suomi hävisi kaikki kaksinkamppailut ja ykkösketju Salminen, Viitaluoma, Jormakka oli pahiten purjeessa. Tsekki voitti maalipaikat vain 5-2, sillä pelitilanteisiin nähden maali ja maalipaikka lukemat olisivat voineet olla aivan erilaiset. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin maalittomaan 0-0 tulokseen.

Toisessa erässä Tsekki meni nopeasti 2-0 johtoon, ja näytti jo menevän menojaan. Suomi pääsi kuitenkin Janne Pesosen kavennus maalilla mukaan, ja päätöserässä Ville Viitaluoma vielä tasoitti ottelun 2-2. Tsekki voitti ottelun kuitenkin täysin ansaitusti 3-2, ja nuo lukemat mairittelivat Leijonia. Joni Ortion loistavat torjunnat taisivat pedata hänella kisapaikan, joko kakkos-, tai kolmos veskarina.

Ottelussa ei moni Leijonapelaaja osakkeitaan parantanut, muutama varmisti ettei pääse kisoihin. J-P Haataja on ulkona, Sami Lepistö on ulkona, ja Mikko Kousa on ulkona. Heidän kaikkien pelaaminen on täysin luokatonta jo tälle tasolle, saatikka kun vahvistuneet isot maat tulevat vastaan MM-kisoissa.

Odotin Pekka Jormakan esiintymistä innolla, mutta tämän päivän peli osoitti että tehot Tanskaa, Sveitsiä, ja Norjaa vastaan eivät kerro mitään pelurin todellisesta tasosta. Tänään Jormakka oli aivan statisti kovempien Tsekkipelurien puristuksessa.

Sakari Salminen tarvitsee hyvän sentterin rinnalleen, onko sitä Suomella tarjota, nähtäväksi jää. Tämänpäiväinen esitys ei riitä mihinkään kisoissa, mutta sinne hän pääsee. Syy on yksinkertaisesti siinä ettei parempia ole tarjolla.

Olisiko Armia ratkaisu maalinteko ongelmiin?

On mielenkiintoista nähdä että ketä Jukka Jalonen kutsuu SM-liigan finaalijoukkueista, mutta varmaa on että Joel Armian kaltaista poikkeuksellista kiekollista pelaajaa olisi syytä harkita.

Taistelu pelipaidoista jatkuu lauantaina. Tämä päivä ei nostanut ketään (Ortion lisäksi) valokeilaan, mutta pudotti sieltä useampia lopullisesti.

Missä mättää Jukka Jalonen?

Jukka Jalonen on jo nyt "taltioinut" itsensän Suomalaisen jääkiekkolun historiaan. Bratislavassa keväällä 2011 voitettu maailmanmestaruus ei unohdu koskaan.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, Jalonen siirtyi Piertarin SKA:n valmentajaksi viime vuonna, ja hänen päätyönsä ei ole enää Leijonat.

Kirjotin myös siitä, minkä verran Jalosella on mentaalienergiaa jäljellä SKA:n kauden jälkeen, riippumatta siitä voittivatko he mestaruuden, vai päättyikö kausi pettymykseen.

SKA:n kausi päättyi välierissä, ja Jukka Jalosen asemaa puntaroidaan SKA:n hallituksessa myöhemmin keväällä. Minä monen muun tavoin uskon että pesti jatkuu. Mutta Leijonien menestyksellä tulevissa kotikisoissa ei ole minkäälaista painoarvoa jatkuuko pesti vai ei. Ja tästä päästään siihen kysymykseen jota itse olen mietiskellyt.

Jukka Jalonen, SKA:n päävalmentaja

Olen tänä keväänä nähnyt viisi ottelua Leijonilta, ja neljässä niissä on penkin takana koutsannut Jalonen. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten ole koskaan Jalosen aikana nähnyt niin sekavaa leijonaryhmää.

Pelin avaaminen, puolustusalueen puolustaminen, ylivoima, alivoima ovat kaikki enemmän tai vähemmän sekaisin. Osa syy on tietenkin siinä, ettei Leijonilla ole tänä keväänä käytössä sellaista sentterimateriaalia, jota Jalosen pelitapa peräänkuuluttaa. Mutta fakta on myöskin se, että jotain muutakin on pielessä.

Jalonen on tullut tutuksi jo HPK ajoilta viilipyttymäisenä taktikkona. Samaa linjaa hän on noudattanut maajoukkueen peräsimessä. Nyt kommentit medialle ovat olleet täysin erilaisia kuin aikaisempina keväinä. Jopa ylimielisenä, ja ärtyneenä esiintynyt Leijonaluotsi, ei ole paljon tappioita tai voittoja selitellyt. Tarviikokaan, se on toinen kysymys.

Itse kuitenkin veikkaan että tässä on tapahtunut yksi niistä skenaarioista joita viime vuoden puolella maalailin. Jukka Jalosen takki on tyhjä. Pesti SKA:ssa jatkuu kävi Leijonien miten tahansa, ja se näyttäytyy ulkopuolelle sitten tuollaisena käytöksenä kuten yllä mainitsin.

Vaikka Jalonen on ammattimies, ja kykenee viemään tämänkin pestin maaliin asti näennäisesti kunnialla, on fakta se että ilman Jalosen 100% :sta intohimoa, ja itsensä likoon laittamista , ei Leijonat pelaa tänä keväänä edes mitaleista.

Suomella ei ole vara antaa senttiäkään tasoitusta vastustajille valmennuksessa. Vain Jalosen briljantti pelikirja yhdistettynä pelitapaan sopivaan pelaajamateriaaliin, ja Mikko Koivun johtajuuteen toi Suomelle mestaruuden 2011.

Maha on täysi, takki on tyhjä, ja niin edelleen. Tilannetta kuvaavia metaforia löytyy, yksikään niistä ei auta Leijonia. Tämä kevät tullaan muistamaan "hajuttomasta" ja "värittömästä" leijonalaumasta. Ja itse ainakin näen suurimman syyllisen Leijonien penkin takana.

Taistelu pelipaidoista osa 4/7

Suomi kohtasi Sveitsin peräkkäisinä päivinä, ja tänään kohdattiin Hämeenlinnassa. Eilinen todella surkea ottelu näytti pois pyyhityltä kun Leijonat tuli todella isolla intensiteetillä ensimmäiseen erään, ja Antti Pihlström teki 1-0 maalin jo kahden minuutin pelin jälkeen.

Pihlström laukoo ranteella 1-0

Valitettavasti avauserän ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen Leijonien peli puuroutui eilisen tapaan, ja viisikkopeli hajosi kerta toisensa jälkeen. Ottelu päättyi Sveitsin voittoon rangaistuslaukauksilla 4-5. Suomen maalit tekivät, Pihlström, Jormakka, Sallinen, ja vain reilu minuutti ennen varsinaisen peliajan loppua Juha-Matti Aaltonen.

Hyökkäyskentistä parhaiten onnistui Salminen, Viitaluoma ja Jormakka. Tosin ykkösen keskellä pelannut Viitaluoma oli jälleen heikohko. Maalipaikat tasakentällisen ykkösketjulla menivät 3-1 Suomi ensiksi mainittuna.


Suomen kakkoskenttä Pesonen, Hytönen, Aaltonen oli viimeisenä mainitun yksilötaituruuden varassa läpi ottelun. Kakkoskentän maalipaikat 3-4 Sveitsille.

kolmas hyökkäskolmikko Sallinen, Wirtanen, Osala oli pahiten purjeessa omassa päässä. Osala teki kuitenkin läpi ottelun tärkeää työtä taklaten, ja ärsyttäen "grindermäisesti" Sveitsiläisiä, siinä monesti onnistuenkin. Kolmosen maalipaikat 1-4 Sveitsille.

Neloskenttä Pihlström, Lahti, Anttila pelasi odotuksia vasten peilaten parhaiten. Maalipaikat tällä ketjulla 4-1 Suomelle.

Puolustuspäässä eilisen tapaan Mikko Kousa oli pahiten purjeessa.Huomioitavaa on ettei ykköspakki parin Hietanen, Mäenpää ollessa jäällä, Sveitsi saanut tasakentällisin ainuttakaan maalipaikkaa. Sitä vastoin Muiden pakkiparien pelaaminen jätti isoja kysymysmerkkejä jatkoa ajatellen.

Maalilla Mika Järvinen pelasi kaksi erää väkevästi. Kolmanennen erä kaksi Sveitsin maalia olivat kumpikin enemmän tai vähemmän hänen piikkiin laskettavia. Järvisen pelit tältä keväältä on kaiken järjen mukaan pelattu.

Yksilöistä on ehdottomasti nostettava esiin Pekka Jormakka, joka jo Tanska, ja Norja otteluissa pelasi väkevästi. Näillä esityksillä Pelicans laituri nähdään MM-kisoissa. Kiekollista osaamista löytyy, ja asenne puoli on kunnossa.

Jormakka hassuttaa komean 2-2 maalin

Sveitsi ottelut ovat nyt takana, ja kuten otsikko kertoo, on jäljellä kolme ottelua ennen MM-kisoja. Nuo ottelut ovat Tsekin EHT-turnauksen ottelut, Venäjää, Tsekkiä, ja Ruotsia vastaan. tätä ryhmää harvennetaan ja seuraavassa ne ketkä minun mielestä pitäisi jatkaa joukkueessa, ja kenen on aika lähteä kesälomille.

Hyökkääjistä seuraavien pitäisi minun mielestä jatkaa:

Sakari Salminen, Pekka Jormakka, Janne Pesonen, Juha-Pekka Hytönen, Juha-Matti Aaltonen, Oskar Osala, Antti Pihlström, Marko Anttila, Niklas Hagman, Ville Viitaluoma, Teemu Ramsted, ja Miika Lahti.

Puolustajista:

Mikko Mäenpää, Juuso Hietanen, Ilari Melart, Ville Lajunen, Ossi Väänänen, Teemu Laakso, Lasse Kukkonen ja Rasmus Ristolainen.

Maalivahti osasto tulee kuitenkin kisoihin muuttumaan niin paljon vielä, että tässä vaiheessa on melkein sama ketkä sinne jää.

Kesälomalle tästä ryhmästä saisi lähteä:

Jere Sallinen, Petteri Wirtanen, Juha-Pekka Haataja, Sami Lepistä Ja Mikko Kousa.

Jukka Jalonen nimesi kuitenkin jo heti ottelun päätyttyä Tsekin EHT-turnauksen miehistön. Joukkueeseen sisään Petri Kontiola ja Janne Jalasvaara. Ulos Teemu Ramsted ja Rasmus Ristolainen.

Mukaan liittyjät olivat odotettuja, mutta Teemu Ramstedtin ryhmästä pudottaminen on yllättävää. Ne vähäisetkin kiekolliset taidot keskushyökkääjillä saivat juuri uuden kolauksen.

Fakta on joka tapauksessa se, että tämän hetken tilanne näyttää todella heikolta. Maalivahti osasto tulee olemaan kisoissa kunnossa, mutta hyökkäys ja puolustus ovat juuri nyt heikoimmalla tasolla vuosikymmeniin. Yhtään johtavaa kiekollista sentteriä ei ole, ja puhtaat snaipperit puuttuvat. Puolustuspää on epävarma, ja todellinen tulivoima viivalta uupuu sieltäkin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan viikon kuluttua alkavaa Tsekin EHT-turnausta. Jos siellä on meno vielä näin sekavan näköistä, vain luoja yksin tietää miten kisoissa käy.

Jukka Jalosen todella poikkeavaan käytökseen palaan seuraavassa jutussani.

Taistelu pelipaidoista osa 3/7

Tulosta pitää kunnioittaa, ja Leijonat voitti ottelun 2-1.Suomen maalit tekivät Sakari Salminen, ja Teemu Laakso. Tosiasia on kumminkin, että Sveitsi vei maalipaikat aivan selkeästi. Ensimmäinen- ja kolmaserä oltiin aivan jaloissa lukuunottamatta päätöserän muutamia ylivoimia.

Sveitsi meni 1-0 johtoon ja maali meni Joni Ortiolle helposti, mutta sen jälkeen Ortio oli ehdottomasti Suomen paras pelaaja.Ilman hänen loistavia otteitaan Leijonat olisi hävinnyt ottelun.

Viitaluoman laukaus osui ylärimaan

Suomi ei missään vaiheessa saanut viisikko peliään toimimaan. Jalosen peräänkuuluttamat kulmapelit jäivät yhden käden sormin laskettavaksi. Tosin näille otteluille ei pidä antaa liikaa painoarvoa pelitavallisesti, mutta parannettavaa jäi silti paljon. Muussa tapauksessa jääkiekon isoja maita vastaan kyyti on kylmempää kuin kertaakaan 2000-luvulla.

Taistelupelipaidoista käy mielestäni vähän liian vaisuna. On jotenkin uskomatonta että osa pelaajista on ihan vapaamatkustajia. Eikö usko riitä omaan kisapaikkaan, vai onko liian usealle jo luvattu kisapaikka. Oli syy mikä tahansa, parannettavaa jäi huomiselle ja paljon.

Suomen joukkueesta positiivisesti esiintyivät Ortion lisäksi, Sakari Salminen jonka kisapassin voi jo leimata, vaikka hänenkään iltapuhde ei mikään napakymppi ollut. Poikkeuksellisen taitava Porilainen on muuten "harmaassa" pelaajapakassa piristävä poikkeus.

Juha-Matti Aaltonen oli myös kiekollisena erittäin hyvä, ja loi tukun maalipaikkoja ketjukavereilleen, mutta Pesoselle ja Ramstedtille ei maistunut.


Puolustuspäästä on mainittava tietenkin maalintekijä Teemu Laakso, jonka ilta oli hyvin kaksijakoinen. Omassa päässä tuli muutamia pahoja virheitä ensimmäisessä erässä, mutta komea 1-1 tasoitus pelasti hänen osaltaan paljon.

Hagman ja Osala voivat myös alkaa valmistautumaan MM-kisoihin, tämä ilta ei siihen vaisusta esiintymisestä huolimatta vaikuta.

Mikko Kousan "try-out" taitaa päättyä jälleen ilman kisapaikkaa. Erittäin epävarmaa kiekollista peliä, ja hävisi jokaisen omanpään kaksinkamppailun. Huomenna on alettava Kousankin pelaamaan huomattavasti paremmin, tai Jalosella ei ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa mies ennenaikaiselle kesälomalle.

Jalosella riittää mietittävää ennen MM-kisoja

Juha-Pekka Haatajasta olen jo ennenkin sanonut ettei liike ja tehot riitä edes EHT tasolle, saatikka MM-kisoihin. Varma karsiutuja.

Muiden osalta jään odottamaan mielenkiinnolla joko huomenna alkaa MM-kisat kiinnostamaan.

Petri Kontiolan MM-kisat vaarassa!

Leijonien MM-joukkue ei ole lähellekkään lopullisessa muodossaan, mutta yksi huolestuttava uutinen kohtasi Jukka Jalosen jälleen. Ykkös- tai kakkossentteriksi kaavailtu Petri Kontiola on pelannut KHL:n finaalisarjaa lievästi loukkaantuneena.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on sentteriosasto todella huolestuttavan kokematon, ja kiekollisesti heikko tasoinen. Kontiolan mahdollinen kisamatkan peruuntuminen olisi jo liian kova kolaus Suomen mitali, saati mestaruus haaveille.

Jukka Jalosen pelitapa vaatii senttereiltä paljon, ja tällä hetkellä näyttää että toteuttajia hyökkäyssuuntaan ei ole.

Mahdolliset NHL-avut Leijoniin

Suomenmaajoukkue on tilanteessa, jossa kaikki NHL:stä tulevat pelaajat mahtuvat heittämällä kotikisaryhmään. Toisinkuin ennen, ei pudotuspeleihin selvinneistä joukkueista enää apuja ainakaan Suomelle tule. Syy siihen on aikataulujen lisäksi, erittäin tiivistahtinen "tynkäkauden" runkosarja.

Listaan seuraavassa mahdolliset MM-kisoihin tulevat NHL pelaajat, joiden joukkue ei joko varmasti, tai ehkä selviydy pudotuspeleihin. Olli Jokinen ei tule, vaikka Winnipeg ei selvityisi. Osa Suomalaisista toimittajista ei mitä ilmeisemmin usko että Jokisen ilmoitus maajoukkueuran päättymisestä pitää. Minä uskon, ja tiedän että ainakaan J.Jalosen aikana hän ei Leijonissa esiinny.

MAHDOLLISET NHL-AVUT LEIJONIIN:

Pekka Rinne: On tällä hetkellä yksi maailman parhaista maalivahdeista, ollut jo muutamia vuosia. Hänen tulonsa Leijonien maalinsuulle toisi valtavan itseluottamus "buustin" aika heikolle puolustuskaartille.

Teemu Hartikainen: Edmonton Oilers ei selviydy pudotuspeleihin, mutta farmijoukkue Oklahoma City Barons sitä vastoin sinne todennäköisesti menee, joten terveenä ollessaan pelit jatkuvat joko Leijonissa tai AHL:ssä. Hartikainen olisi erinomainen lisä Leijoniin. Kykenee tekemään maaleja, rouhimaan, ja tuomaan tietynlaista P-Amerikkalaista kovuutta joukkueeseen.

Kari Lehtonen: Jos Rinne tulee, Lehtonen ei tule. Näin uskallan sanoa. Lehtonen on hyvä maalivahti, mutta ei missään tapauksessa Rinteen tasoinen. Kuitenkin parempi kuin yksikään Euroopassa pelaava suomalaiskassari.

Tuomo Ruutu: On kärsinyt lähes koko kauden loukkaantumisista (jälleen). Carolina ei välttämättä päästä Ruutua kisoihin vaikka itse haluaisi tulla. Ruutu ei sinänsä esittelyjä kaipaa. Heittämällä ykkösketjuun jos tulee.

Ville Leino: Täysin kirjoittamaton kortti Leijonissa. Kaikista Suomalaisista NHL pelaajista se, jonka haluaisin nähdä Leijonissa. Jukka Jalosen ja Leinon "symbioosi" toimi jo aikanaan HPK:ssa, ja ole sataprosenttisen varma että toimisi myös Leijonissa. Leinon mukana tulisi valtava määrä kiekollista taitoa, ja ratkaisuvoimaa.

Lennart Petrell:  Ei viime vuonna päässyt kisoihin edes try-outin kautta. Samoista syistä hänet voisi pudottaa tänäkin vuonna. Liike ei tahdo riittää isoon kaukaloon, ja Jalosen pelitapa ei sovi miltään osin Petrelille. Ottaisin hänet silti jos Hartikainen ei tule/pääse. Poikkeuksellinen av-pelaaja, ja taklaaja. Joukkuepelaajana erinomainen.

Antti Miettinen: On viime vuosina hiipunut todella paljon, ja on ainakin itselle täysi mysteeri että miten edes pelaa NHL:ssä.Siitä huolimatta mahtuisi nyky leijonaryhmään. Monipuolinen pelaaja, ja Jaloselle tuttu.

Lauri Korpikoski: olisi loistava vahvistus mutta on loukkaantuneena.

Jesse Joensuu: Aivan fantastinen alkukausi Ässissä työsulunaikana. Sitten tuli loukkaantumisia, ja omien sanojen mukaankin, eli uransa vaikeinta vaihetta. Nyt terveenä, mutta Islanders on menossa pudotuspeleihin. Jos kuitenkaan eivät selviä sinne, sataprosenttisen varmasti tulee leijoniin, ja on yksi parhaista.

Leijonille kovia menetyksiä sentteriosastolle

Tämän päivän Leijonauutiset toivat Jukka Jaloselle todella ikävää "jobinpostia". Luotto sentterit Jarkko Immonen ja Niko Kapanen ovat ulkona MM-kisoista. Kummallakin kisamatkan estää henkilökohtaiset syyt, ja pienet loukkaantumiset. 

Jo aiemmin tuli tieto ettei Jori Lehterääkään nähdä MM-kisoissa, joten leijonien sentteriosasto tulee olemaan todella kokematon. NHL:stä ei sille osastolle todennäköisesti ole tulossa ketään. Hyvässä lykyssä Valtteri Filppula voi tulla, jos hänen joukkue Detroit Red Wings ei pääse pudotuspelehin.

Jos KHL-finaaleja pelaava Petri Kontiola ei loukkaannu, on hän leijonien toinen hyökkäävä sentteri. Kuka on toinen, se jää nähtäväksi. 

Tällä hetkellä leirityksen sentteriosasto on:  Ville Viitaluoma, Teemu Ramstedt, Juha-Pekka Hytönen, Miika Lahti ja Petteri Wirtanen. Hyvällä tahdollakaan tuosta viisikosta ei löydy kotikisojen paineeseen hyökkäävää ykkös-, kakkos sentteriä. 

Henkilökohtaisesti toivon että Detroit menee NHL:ssä pitkälle, mutta valitettavasti silloin Suomi ei saa todellista ykkössentteriä kotikisoihin ollenkaa. Tosin Filppulan tulo olisi todella iso kysymysmerkki vaikka    Detroit jäisi rannalle pudotuspeleistä. Hän on pelannut jo useamman kuukauden puolikuntoisena.

Nimilistoilla Leijonat eivät muissakaan kisoissa ole voinut pullistella, mutta nyt käsillä oleva tilanne on katastrofaalinen.

Taistelu pelipaidoista osa 2/7

Suomi kohtasi Norjan toistamiseen lauantaina. Perjantain 1-3 tappio oli sisuunnuttanut leijonaryhmän, ja tuloksena oli 5-1 voitto.

Suomen maalit iskivät, Viitaluoma, Mäenpää, Haataja x 2, ja Pihlström. Norja on kaikilta osin täysin kelpaamaton mittari sille, missä Jukka Jalosen Leijonat juuri nyt menevät. Perussuoritus riittää voittoon joka kerta. Perjantain tappio kuvastaa sitä, että puolivaloilla pelatessa ottelun voi hävitä selkeästi huonompaa joukkuetta vastaan, lajissa kuin lajissa.

 

Suomessa on pula kiekollisista puolustajista 

Taistelu pelipaidoista osa 1/7

Taistelu pelipaidoista alkoi viimeviikolla Tanska maaotteluissa. Itse aloin kuitenkin seuraamaan sitä taistelua (katsoin tosin jälkimmäisen Tanska ottelun 0-7) tänään, kun sitä nyt seuraa myös "ylipäällikkö" Jukka Jalonen aitiopaikalta.

Jalonen palasi tällä viikolla Venäjältä, kun Pietarin SKA:n kausi päättyi pettymykseen välierissä Moskovan Dynamoa vastaan. Tämä viikko sisältää kaksi ottelua Norjaa vastaan, joista toinen pelattiin tänään Lillehammerissa.

Ottelusta voi suoraan sanoa, että toisella silmällä seuraamani SM-liigan pronssiottelukin oli huomattavasti intensiteetiltään kovempi kuin tämä.

Illan ottelun Suomi hävisi historiallisesti Norjalle 1-3. Oli kyseessä harjoitusottelu C-luokan miehistöllä tai ei, se on todellakin häpeällistä. Blogin otsikko ei kuvastanut miltään osin tätä joukkuetta.

Suomen ainokaisen teki ylivoimalla Oskar Osala, joka "ohjasi" Juuso Hietasen viivalaukauksen maaliin.

Kokonaiskuva ottelusta oli todella valju. Kukaan suomalaispelaaja ei noussut niin parrasvaloihin, että ansaitsisi erityismaininnan. Sinänsä ihmeellistä, koska todellisuudessa ryhmää harvennetaan joka viikko, ja näytönpaikkoja on todella rajallinen määrä. Näissä otteluissa onnistumalla voi tie kisakoneeseen aueta yllättäjälle. Kuten Jalosen aikana on joka kevät käynytkin.

Oma seurantani pelipaidoista taistelusta on nyt avattu (rankan sm-liiga pettymyksen jälkeen). Huomenna jatketaan toisella ottelulla Norjaa vastaan, ja silloin "ruoskani sivallus" on huomattavasti ankarampi. Teen myös analyysini potentiaalisista kisapelaajista tästä ryhmästä .

Kauhuskenaario (kirjoitettu 28.11.12)

Kirjoitin alla olevan blogin jo aikoja sitten. Se tulee nyt ajankohtaiseksi koska MM-kisat siintävät 3 viikon päässä, ja valmistavat maaottelut painavat päälle. Ei menny SKA finaaleihin, ja se on mielestäni Leijonien kannalta vain positiivinen asia, J.Jalosen kannalta tietenkään ei. Palauttelin itsekkin alla olevan blogin lukiessa mieleeni niitä tuntemuksia viime marraskuulta, nähtäväksi jää miten "meidän" käy. 
 

Tänään varmistui Jukka Jalosen pesti Pietarin SKA:n päävalmentajana.  Siitä suuret onnittelut tämän hetken kuumimmalle suomalaiskoutsille.

Jukka Jalonen kertoo ettei hänen kaksoisroolissaan Leijonien ja SKA:n valmentajana ole kuin yksi ongelma. Se ettei hän ole MM-leirityksen alkaessa paikalla, jos SKA pelaa KHL:n finaaleissa.
En tiedä kuinka paljon jääkiekkoliiton ja Jukka Jalosen kommenteissa on perinteistä “lätkä jargonia”, mutta sen tiedän että tuo yllä mainittu ei varmasti ole ainoa, eikä suurin ongelma jos SKA pelaa finaaleissa.

Mietitään hetki kahta hypoteettista ja kärjistettyä tilannetta. Ensimmäinen skenaario: SKA voittaa Gagarin Cupin seitsemännen finaalin jatkoajalla. Tiivis tahtiset ja tunnelmaiset finaalit päättyvät siis Jalosen kannalta onnellisesti voiton juhliin.
Tai toinen skenaario: SKA häviää finaalit kovan taistelun jälkeen ja kaikki poppakonstit käyttänyt Jalonen sotureineen joutuu toteamaan joukkueen X paremmaksi.
Tapahtui noista skenaarioista kumpi vain, tai edes sinnepäin, on dilemma sama. Herra Jukka Jalosen takki on tyhjä vuoren varmasti.

Siitä suoralla lennolla Leijonien MM-leirille ja alkajaisiksi Tsekin EHT turnaukseen. Ei tarvi olla Sherlock Holmes tietääkseen ettei tuolla hetkellä Jalosen vire ja motivaatio ole parhaimmillaan.  On päivän selvää ettei “tyhjillä tankeilla” viedä suomalaisen kiekon lippulaivaa Leijonia menestykseen, ei edes puolilla tankeilla.
Leijonien pelaajamateriaalin ollessa pahimpia kilpakumppaneita poikkeuksetta heikompi, ei päävalmentajan motivaatiosta tai vireestä voida tinkiä senttiäkään. Leijonat eivät edes  ole aina  menestyneet huippunsa viritetyllä valmennusryhmällä. Miten joku tai jotkut voivat kuvitella, että menestyisimme kylläisellä tai pettyneellä kaikkensa seurajoukkueelleen antaneella valmentajalla?

Mielestäni tämä problematiikka on ratkaistava hyvissä ajoin, siis nyt. Jalosen valmennus-urakka jatkukoon SKA:n peräsimessä, mutta ei Leijonien. Tiedän kyllä ettei niin tule tapahtumaan, kiitos Jukka Jalosen ja Kalervo Kummolan. Leijonien päävalmentajan paikka on juuri kärsinyt karmean inflaation, ja sen tulokset
näemme ensi kotikisoissa.



Monihan varmaankin mielessään totetaa ettei SKA:n pelaaminen finaaleissa ole mikään itsestäänselvyys. Ei toki. Mutta miksi ja kenen takia Suomalainen jääkiekko on valmis ottamaan sen riskin että näin tapahtuu? Kuka kantaa keväällä siitä vastuun jos kotikisat päättyvät katastrofiin? Ei tietenkään Jukka Jalonen. Hänen miljoona pestinsä jatkuu todennäköisesti normaalisti KHL:ssä. Jos ei jatku, se ei johdu leijonista. Ja kuka kuulee mielessään Kummolan toteavan että tuli tehtyä virhe?  Aivan oikein ei kukaan. Ei näillä “lääkkeillä”.

Tämä on “kauhu” skenaario jonkun mielestä. Minun mielestä kylmää realismia ja faktaa. Leijonien päävalmentajan paikasta tuli juuri, vasemmalla kädellä osa-aikaisena hoidettava pesti.